Hurahdinpa taas, tällä kertaa Magnus Lindbergin orkesterikappaleeseen Chorale. Yleensä olen ilmavan orkesterinkäytön ystävä, mutta tuossa teoksessa kuumottaa nimenomaan sen tuhtius. On niin paljon päällekkäin. Paksu sointi kerrostuu suvereenisti: kaikki soi ja kuuluu ja kuuluu ja soi. Musiikin korkeuden ja syvyyden suorastaan näkee, tila avautuu ja sulkeutuu kuin viuhka. Sama… Lue lisää →

Mitä kaikkea musiikki oikein saakaan aikaan! Aivotutkimus, neurotieteet ja psykologia näyttävät kaikki tällä hetkellä kuhisevan juuri musiikin ympärillä. Musiikki parantaa tutkitusti muistia ja vahvistaa oppimista. Se säätelee tunteita ja auttaa vähentämään masennusta sekä tunneperäistä stressiä. Musiikin kuuntelu aktivoi aivoissa laajaa hermoverkkoa, ja musiikki paranta… Lue lisää →

Taas se lausahtui ilmoille. Radion sinfoniaorkesterin tuleva ylikapellimestari Hannu Lintu sanoi, ettei musiikkia ole tehty ensisijaisesti ymmärrettäväksi vaan koettavaksi. Tämä näkemys kuullaan useimmiten juuri musiikin ammattilaisen suusta – omastanikin. Musiikkia ei minustakaan tarvitse ymmärtää, ja koetanpa nyt kolumninpituisesti kertoa miksi. Vastapuoli tunt… Lue lisää →

Olinpa alkuvuodesta 2013 vieraana omapäisellä suomalaisella festivaalilla. Oli virkeää, tasokasta, hauskaa. Iltaisin istuttiin kapakassa seudun omaa soitantaa kuulemassa. Samat sukunimet vilahtelivat tuon tuosta esiin, kun hahmotti kuka onkaan kuka ja ketkä kaikki vielä sukuakin. Ulkona pakkasessa oli samaan aikaan käynnissä kolmen traktorin korskea kortteliralli. Niin, vo… Lue lisää →

Sydäntalvessa valtaa hengähtämisen, tilinpidon tunne; täytyy pysähtyä laskemaan ohi kiitäneitä tunteja, päiviä, kuukausia. On tullut istuttua, puurrettua, keksittyä. Pyöriteltyä kaikenlaista, väisteltyä sitä ja tätä mieleen nousevaa, keskityttyä taas, pyyhittyä iholle pisaroivaa hikeä. Kokonaisuudet, ne eivät ole helppoja. Sävelkudosten sommittelusta ja kansantalousti… Lue lisää →

Miksi rahasta puhuminen on niin vaikeaa? Miksi ihmeessä juuri se on niin intiimiä, vaikka näin sosiaalisen median aikakautena paljastamme muutoin kivutta itsestämme yhtä ja toista? Entä jos puhuttaisiinkin vaihteeksi aiheesta ihan suorin selin ja luvuin?

Itse päätin tehdä niin viimeksi tilanteessa, jossa tuttavani taas kerran valitteli tulotasoaan – arkkitehdit ovat kuule… Lue lisää →

Mitä sanoisitte musiikkiteoksesta, jonka kokoonpano käsittää harpun, celestan, lyömäsoittimet, valosuunnittelun sekä yläosattomissa esiintyvän naiskuoron? Entäpäs sinfoniaorkesterikappaleesta, jossa kuullaan banaaleja arkiääniä herätyskellosta kahvinkeittoon ja portaissa astelusta olutpullon avaamiseen, röyhtäyksestä puhumattakaan?

Olen päässyt mukaan varsin er… Lue lisää →

Kollega lähetti huvittuneen viestin. Pääkaupunkiseutulainen musiikkiopisto oli äskettäin nimennyt luokkahuoneita elävien säveltäjien mukaan, ja oman nimikkotilan olimme saaneet muiden muassa myös kyseinen henkilö ja minä. Hymyilytti. Jotenkin nolottikin. Tunsin itseni patsaaksi. Mitenkäs se Arvo Turtiainen olikaan kirjoittanut: “se nostettiin hyllylle/ tomu laske… Lue lisää →

Pakkohan siitä on kirjoittaa. Ja jos joskus, niin mieluimmin nyt sitten ihan heti, tuoreeltaan. Edellisilta on vielä vereksessä muistissa, korvissa ja ihon alla.

Ensin kaikki on omituista vain. Ollaan täällä kotikaupungissani, kaiken tutun keskellä. Tuossa kulmittain on Kansallismuseo, jonka edustalla isoäitini on heitellyt pikkutyttönä palloa yhdeksänkymmentä vuotta sitten; … Lue lisää →

Mielikuvat ovat sitten kummallisia. Kesämökillä tuli syvennyttyä vuosia vanhaan naistenlehteen ja sen sisältämään kotimaisen rock-muusikon haastatteluun. Klassisen musiikin harrastus oli tämän muusikon kohdalla saanut nuoruusiässä väistyä bänditouhun tieltä. Tie oli noussut pystyyn, sillä mitään luovaa ei kuulemma ollut ollut siinä, että soitti yksin tai orkesterissa valmi… Lue lisää →