A certain material, tone combination or chord is nothing on its own, but in the context of a work, it and its significance reaches beyond itself. And similarly, a musical entity can – when all pieces click together – reach over and beyond music as a phenomenon, to interpret humanity. To be available to others, to be recognised: as evidence of what it means to exist,” writes composer Lotta Wennäko

Joku sitä taas tiedusteli. Kun kirjoitat orkesterikappaletta, kuuletko musiikin päässäsi?

Iso osa säveltäjänammatin kiintoisuudesta liittyy nähdäkseni juuri kykyyn kuulostella musiikkia mielessään. Jotain erityistä on monen mielestä siinä, että voi pohtia nuoteiksi merkittyä mutta ei vielä koskaan ilmoille soinutta asiaa. Toisaalta useimmat meistä pystynevät helposti pala… Lue lisää →

Mitenkähän on, hyvät lukijani – ajatteleekohan moni teistäkin ainakin joskus, että olisi hyvä ”edistää klassisen perinteen ja kauneuden arvostuksen paluuta —— ja osoittaa, että rumalle on olemassa vaihtoehtoja”? Tai onko mielessänne käynyt, että ”uusia niitä tai näitä suunniteltaessa pitäisi ottaa vaikutteita niistä vanhoista historiallisista luomuksista, joita ihmise… Lue lisää →

Taidetta puurretaan yksin ja yhdessä. Monialaisissa tai yhteistyöllä toteutetuissa taideteoksissa tuntuu silti aina olevan yksi henkilö, joka hahmottuu ikään kuin viimekätiseksi vastuunkantajaksi. Teatterikappaleet ovat useimmiten jonkun kirjoittamia näytelmiä ja sellaisina ne myös pysyvät, toteuttivat esityksen sitten ketkä hyvänsä. Ibsenin Nukkekodista puhutaan aina v… Lue lisää →

Politiikkaa usein vieroksutaan taiteen aiheena, ja näin erityisesti musiikkiteoksia suunniteltaessa. Yhteiskunnalliset teemat eivät kai tunnu tarjoavan tarpeeksi kestävää tai ainakaan ajatonta pureskeltavaa taiteen tarpeisiin – tai sitten ne nyt vain ovat ne jotkut muut, jotka keskittyvät taiteessaan kantaaottavuuteen. Uskonnollis-filosofiset, kosmiset tai mytolo… Lue lisää →

Kuusitoista vuotta sitten pidin ammattiyhdistykseni Suomen Säveltäjät ry:n seminaarissa alustuksen. Se alkoi näin: ”Olen nainen ja säveltäjä. Valehtelisin jos väittäisin, ettei se yhtälönä aiheuta minussa minkäänlaista väristystä”.

Väristyksen pääasiallinen syy oli säveltäjän ammattiin ja erityisesti sen imagoon liittyvä subjektius – tekijän ja ”luojan” rooli kun on m… Lue lisää →

Lupasin uutenavuotena, etten enää käytä englannin kieltä suomen seassa. En halua kuulostaa teiniltä. En halua kuulostaa nuorekkaalta ja menevältä. En halua myöskään luulla kuulostavani nuorekkaalta ja menevältä. En missään tapauksessa halua löytää englannista muka osuvampia ilmauksia – niin kuin suomenkieliset eivät riittäisi tai ne eivät tulisi yhtä helposti mieleen. Mi… Lue lisää →

There is no way around it – the anniversary year is everywhere you turn in Finland. It is only late January when I write this, and this is the second Sibelius article I have written this year. Even the composition I am working on should include an allusion to Sibelius, as specified in the commission for a chamber orchestra work that I received from the British Isles. But what kind of allusion? I cann… Lue lisää →

Miltä kuulostaisi se, että jokin perinteikäs, asemansa vakiinnuttanut festivaali päättäisikin yhtäkkiä esittää yhtä paljon naisten kuin miestenkin säveltämää musiikkia? Ei enempää eikä vähempää – puolet. Näin oli tänä vuonna päättänyt toimia Pohjoismaiset Musiikkipäivät, jotka soivat syys-lokakuun vaihteessa 2016 Reykjavikissa. Festivaalia on järjestetty jo vuodest… Lue lisää →

Muistikuvia neljännesvuosisadan takaa: opiskelutoveri istuu kirjastossa nuottipaperin ääressä. “Tässä on seuraavan teokseni materiaali”, hän toteaa hiukan tärkeänä. En itse vielä sävellä, ja lausahdus kuulostaa hienolta. Paperilla on pari nuottirypästä ja jokunen sointu. Se taas näyttää minusta vähältä.

Toiste käyn viereisessä auditoriossa kuuntelemassa omas… Lue lisää →