Limn

dedicated to Heikki Nikula

premier April 13, 2002 Heikki Nikula, Tampere Biennale

available at Music Finland:

https://core.musicfinland.fi/works/limn

It’s probably quite an ordinary tale. First I had to do a piece for bass clarinet and tape that would at some point feature a few phonograph recordings of Bartók from a hundred years ago – the village standing in its Sunday best against a white washed wall, taking turns to perform to the gentleman’s machine, more scratching on the tape, more sounds of a century of wear than song, but singing even so: solemn and lusty, and at the end a voice yelling: ‘I, Sándor Kornya, 40-year old shepherd of Székelyhodos, sang this on April the fifteenth…’

As time went on, I nevertheless wanted to be rid of the tape: to entrust the whole idea to a bass clarinet. Then I began to get sick of the whole folk song, and took determined steps to shake it off. I did not fully succeed, however: not a single line remained of the song and no two notes in succession, but there did remain a sort of shape, a gesture, progression, image, on which I produced and organised my material. And the relationship with the song began to take shape: I would just draw a picture of the song (limn; to draw, paint, illustrate). And nor is it very representational even.

Limn was written for and is dedicated to Heikki Nikula.

Lotta Wennäkoski (2002)

translation by © Susan Sinisalo

Aika tavallinen tarinahan tämä varmaan on. Ensin piti nimittäin tehdä kappale bassoklarinetille ja nauhalle, jossa jossakin vaiheessa soisi muutama Bartókin fonografiäänitys sadan vuoden takaa – koko kylä seisomassa juhlavaatteissaan valkoiseksi kalkitun talon seinustalla, vuorotellen herran koneelle esiintymässä, ääninauhalla enemman rahinaa, enemmän sadan vuoden kulumisen ääntä kuin laulua, mutta laulua toki sitäkin: totista ja reipasta, lopussa kiljahdus ‘tämän lauloin minä Sándor Kornya 40-vuotias székelyhodosilainen lammaspaimen huhtikuun viidentenätoista…’

Vähän myöhemmin halusin kuitenkin jo eroon nauhasta: toteuttaisinkin koko idean pelkästään bassoklarinetin avulla. Sitten rupesi tympimään koko kansanlaulu, ja aloin pyrkiä siitä päättäväisesti eroon. Kokonaan eroon pääseminen ei kuitenkaan onnistunut: ei jäänyt laulusta säkeen säettä, ei edes kahta nuottia peräkkäin, mutta jäi jokin hahmo, ele, kulku, mielikuva, jonka pohjalta omaa materiaaliani tuotin ja järjestin. Ja suhde lauluun alkoi muotoutua: piirtäisin laulusta vain kuvan (engl. limn; piirtää, maalata, kuvittaa). Eikä se edes ole kovin esittävä.

Limn on kirjoitettu ja omistettu Heikki Nikulalle.

Lotta Wennäkoski (2002)